http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=5&t=4138&sid=aba7ebb4c7b3c9d092294750bf919e81
Kopioin hieman alkuperäistä tekstiä:
Väitös: Työväenurheilulla kasvatettiin täydellisiä sosialisteja
Viime vuosisadan alkupuolella yksi työväenurheilun ideologisista tavoitteista oli kasvattaa urheiluseurojen jäsenistä täydellisiä ihmisiä ja sosialisteja. Ideologian taustalla oli 1800-luvun lopulta peräisin ollut ajattelu, jonka mukaan liikunta kouli sekä ruumista että sielua. Työväenliikkeen tavoitteisiin tämä liitettiin siten, että sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen uskottiin koittavan vain jos työläiset nousevat tasaveroiseen asemaan valtaapitävän porvariston kanssa.
Kommunistisina tunnetut seurat olivat kasvatuksessaan aktiivisia
Ideologinen tavoite oli kuitenkin vaikea jalkauttaa urheiluseuroihin niin järjestäytymättömän työväenurheilun kuin Työväen Urheiluliitonkin (TUL) aikana. Siten suunnitelmallista kasvatustoimintaa esiintyi vähän, ja seurat keskittyivätkin mieluummin urheilumahdollisuuksien tarjoamiseen.
Työväenurheiluseuroissa esiintyneeseen kasvatukseen ja oppimiseen, siis poliittiseen sosialisaatioon, vaikutti seuran poliittinen suuntautuminen. Seuroissa, joita syytettiin kommunistisesta toiminnasta tai lakkautettiin sen vuoksi, oli eniten poliittista kasvatustoimintaa. Vähiten taas oli oikeistososialidemokraattisina pidetyissä seuroissa kuten Turun Taimessa ja Turun Työväenyhdistyksen Pursiseurassa.
FM Lauri Keskinen tarkastelee kulttuurihistorian väitöskirjassaan varsinaissuomalaisiin työväenurheiluseuroihin sijoittuneen poliittisen sosialisaation ilmenemismuotoja ja sisältöä vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun.
Esimerkiksi Mynämäen Tovereissa opintorengastoiminta mahdollisti oppimiskokemuksen. Opintorenkaan kokoukset alkoivat aina samalla tavalla; Kommunistista manifestia luettiin 10 minuuttia ääneen. Kerhossa käytiin myös väittelyitä, kuten aiheesta ”Kumpi on parempi naida, tehtaan tyttö vaiko talon tyttö?”
Esim. Turun Veikoissa aatteelliset kysymykset otettiin vakavasti. Vuonna 1923 seura julkaisi kymmenen käskyään, joista kahdeksannessa todettiin, että ”Veikkojen jäsenenä, voimistelijana ja urheilijana, olet myöskin työväen luokkataistelija.”
Kuten lukuisat työväenurheiluseurat ympäri Suomea joutuivat erottamaan jäsenyydestään henkilöitä, jotka olivat kilpailleet ”porvariliiton”, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton, kilpailuissa tai muuten käyttäytyneet sopimattomalla tavalla. Esimerkiksi kortinpeluu, tupakanpoltto ja päihtyneenä esiintyminen olivat syvästi paheksuttuja tekoja.
Siinä missä nuhteet nykyään annettaisiin suljettujen ovien takana, 1920-luvulla asiasta tehtiin julkinen tiedottamalla siitä valtakunnallisessa Työväen Urheilulehdessä. Ilmoitukset otsikoilla ”Toverikuri” ja ”Luopiot”, joissa pahantekijä mainittiin nimeltä, eivät olleet tavattomia.
Seura tekee kaltaisekseen
Edellä mainittujen kasvatuksellisten seikkojen sijaan urheiluseurojen jäsenille jäi mieleen kaskuja, yksittäisiä keskusteluja ja erikoisia sattumuksia. Karinaisten Kipinään kuulunut mies muisteli näin 1920-luvun alkua: "Seuran toiminnassa politiikka oli näkyvästi esillä ja sitä vahvisti kai erään johtohenkilön hokema: 'On hyvä että on työläisurheilija, mutta parempi, jos on myös sosialisti.'"
En ole lukenut väitöskirjaa, mutta epäilen että kasvatustavoite jäi jälkeen paljonkin, koska niin suuressa määrin mannerheim sai joukkoihinsa -tosin nuorimpia, mutta kuitenkin, Suomen työväenluokkaa sotimaan maailman ensimmäistä sosialistista valtioa, Neuvostoliittoa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti