Suomalainen kaupunki ei ole sama rikkaalle kuin se on köyhälle. Siinä missä rikas etsii omistusasuntoa sijoituskohteeksi ja valittelee asuntojen hintojen laskua, niin köyhä harmittelee vuokrien jatkuvaa nousua, ehkä palvelujen heikkoutta jne.
Katsotaanpa melkein mitä tahansa Suomen kaupunkia ilmastakäsin, kartalta, ja akduiltakin, niin huomataan eräs piirre, jota moni ei ehkä ole tullut edes sen kummemmin ajatelleeksi: kaupunkien keskustoissa on yleensä tiiviistikin rakennettu ns ruutukaava, ja laitakaupungit sensijaan ovat harvaan ja matalasti rakennettuja yksittäistaloista (ns "omakotitalo) koostuva seutu. Kaupungeissa on siis selkeä keskusta joka on tiiviimpi ja sen vastakohtana reuna-aluuet jotka on harvemmin rakennettuja. Tämä keskusta-laitakaupunki vastakohta on eräs häiritsevä ilmiö kaupungeissamme. se johtuu tietysti kapitalismista, jossa pyritään saamaan parhaalle mahdolliselle liikepaikalle palvelut jne. Usein kaupunkien laidoilta palvelut ovat loppuneet.
Lisää kaupunkien sairauksia: ns. automarketit kaupungin laidalla pelloilla. Täysin kestämätön ilmiö kaupunkirakenteessa, tehdään ns liikenneyhteyksien (autoilijoiden) saavutettavaksi halvemmalle maalle suuri kauppa. Kaupunkikeskustoja sensijaan tiivisetään entisestään vaikka niitä tulisi jo harventaa huomattavastikin. Suomalaisten kaupunkien 1800-luvulla hevoskärryjen aikaan rakennetut ruutuasemakaavat ovat auttamattomasti sopimattomia nykyaikaseen työläsiten kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti