Suomen maaseudulla ongelma on toisenlainen kuin kaupungeissa. Maaseutu on isojaosta lähtien ja johtuen hajanainen. Isojako hajotti perinteisen keskiaikaisen kyläyhteisön, ja toi maaseutumme suuren ongelman: haja-asutuksen. Keskiaikaisessa kyläyhteisössä talot olivat melko tiiviisti lähekkäin hieman korkeammalla paikalla usein, (maalla joka ei ollut viljelykseen niin hyvää). Isojako hajotti tämän, koska maat jaettiin yhteisistä kylävainioista ja taloja alettiin siirtää ja rakentaa jokaisen "omalle" maaläntille. Sama ilmiö tapahtui varsinaisella Venäjällä Stolypinin maareformissa, mutta ei niin laajasti kuin se oli Suomen suuriruhtinaskunnassa jo tapahtunut.
Voiko isojako olla jopa osasyynä siihen, että voidaan sanoa että suomalaiseen "luonteeseen" ilmautui kylmyys, vähäpuheisuus ja vieraanvaraisuus katosi? Jos kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa rajoittui siihen että käytiin "kirkolla" tai "kylällä" kerran viikossa, eikä kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ollutkaan jokapäiväistä, niin selitys voisi ollakin näin. Joissakin yhteyksissä kuvataan mökkiläisten, syrjässäasuvien luonteeseen kuuluvaa juroutta ja vähäpuheisuutta.
Vertailtaessa maaseutua Suomen ja ent Neuvostokarjalan välillä, huomaa seuraavan seikan: ent. Neuvostokarjalassa asutus on pääasiassa kylissä, kun taas Suomen puolella haja-asutus on yleistä. Selitys on tietysti myös siinä että Neuvosto-Karjalassa toteutettiin sodan jälkeen kollektivointi, ja sen yhteydessä syrjäkylien asukkaat siirrettiin perpektiivittömistä kylistä keskuspaikoille. Mutta Venäjällä sama ilmiö on muutenkin, asutus on pääasiassa kylissä, ei pelloilla tai jopa metsätiloilla kuten Suomessa. Tuollaisia metsässä sijaitsevia huuttoreita sanottiin karhunpesiksi. On selvää, että korpitilan asukkaat muodostuvat luonteeltaan jurommiksi ja vähemmän ihmisrakkaiksi heidän olemisensa ollessa yksinäistä ja syrjäistä. Kollektiivisuus ja yhteys muuhun kansaan on vähäistä.
Maaseudun hajanaisuus aiheutti sen, että on vaikeaa, kallista ja jopa mahdotonta järjestää palveluja mikäli talot ovat kaukana toisistaan. Koulumatkat, ostosmatkat, kauppareissut, puhumattakaan muista ajanviete ja kulttuurimahdollisuuksista ovat vaikeita ja rajoittuneita. Muutamalle talolle vievää tietä ei ole järkeä aurata tai käyttää sen kunnostamiseen huomattavia summia. Nyt ilmenee se että puhelinlijoja jopa puretaan syrjäseuduilta. Kyläkoulut ovat joko lakkaamassa tai jo lakkautettu, samoin posti ja pankkipalvelut.
Tosin työväenluokan valtio ei pankkipalveluja välttämättä edes tarvitse.
Mutta jokatapauksessa on täysin selvää, että maaseudun haja-asutus on kielteistä kaikissa suhteissaan. Eräs seikka tietenkin on: mahdollisen sodan syttyessä tiheästi asuttettu taajama voidaan tuhota muutamalla pommilla, kun taas siellä täällä sijaitsevia taloja ei ole niin helppo ainakaan kerralla tuhota.
Tuohon kysymykseen ratkaisu voi kyllä löytyä muutakin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti