Suomen maaseudulla ongelma on toisenlainen kuin kaupungeissa. Maaseutu on isojaosta lähtien ja johtuen hajanainen. Isojako hajotti perinteisen keskiaikaisen kyläyhteisön, ja toi maaseutumme suuren ongelman: haja-asutuksen. Keskiaikaisessa kyläyhteisössä talot olivat melko tiiviisti lähekkäin hieman korkeammalla paikalla usein, (maalla joka ei ollut viljelykseen niin hyvää). Isojako hajotti tämän, koska maat jaettiin yhteisistä kylävainioista ja taloja alettiin siirtää ja rakentaa jokaisen "omalle" maaläntille. Sama ilmiö tapahtui varsinaisella Venäjällä Stolypinin maareformissa, mutta ei niin laajasti kuin se oli Suomen suuriruhtinaskunnassa jo tapahtunut.
Voiko isojako olla jopa osasyynä siihen, että voidaan sanoa että suomalaiseen "luonteeseen" ilmautui kylmyys, vähäpuheisuus ja vieraanvaraisuus katosi? Jos kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa rajoittui siihen että käytiin "kirkolla" tai "kylällä" kerran viikossa, eikä kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ollutkaan jokapäiväistä, niin selitys voisi ollakin näin. Joissakin yhteyksissä kuvataan mökkiläisten, syrjässäasuvien luonteeseen kuuluvaa juroutta ja vähäpuheisuutta.
Vertailtaessa maaseutua Suomen ja ent Neuvostokarjalan välillä, huomaa seuraavan seikan: ent. Neuvostokarjalassa asutus on pääasiassa kylissä, kun taas Suomen puolella haja-asutus on yleistä. Selitys on tietysti myös siinä että Neuvosto-Karjalassa toteutettiin sodan jälkeen kollektivointi, ja sen yhteydessä syrjäkylien asukkaat siirrettiin perpektiivittömistä kylistä keskuspaikoille. Mutta Venäjällä sama ilmiö on muutenkin, asutus on pääasiassa kylissä, ei pelloilla tai jopa metsätiloilla kuten Suomessa. Tuollaisia metsässä sijaitsevia huuttoreita sanottiin karhunpesiksi. On selvää, että korpitilan asukkaat muodostuvat luonteeltaan jurommiksi ja vähemmän ihmisrakkaiksi heidän olemisensa ollessa yksinäistä ja syrjäistä. Kollektiivisuus ja yhteys muuhun kansaan on vähäistä.
Maaseudun hajanaisuus aiheutti sen, että on vaikeaa, kallista ja jopa mahdotonta järjestää palveluja mikäli talot ovat kaukana toisistaan. Koulumatkat, ostosmatkat, kauppareissut, puhumattakaan muista ajanviete ja kulttuurimahdollisuuksista ovat vaikeita ja rajoittuneita. Muutamalle talolle vievää tietä ei ole järkeä aurata tai käyttää sen kunnostamiseen huomattavia summia. Nyt ilmenee se että puhelinlijoja jopa puretaan syrjäseuduilta. Kyläkoulut ovat joko lakkaamassa tai jo lakkautettu, samoin posti ja pankkipalvelut.
Tosin työväenluokan valtio ei pankkipalveluja välttämättä edes tarvitse.
Mutta jokatapauksessa on täysin selvää, että maaseudun haja-asutus on kielteistä kaikissa suhteissaan. Eräs seikka tietenkin on: mahdollisen sodan syttyessä tiheästi asuttettu taajama voidaan tuhota muutamalla pommilla, kun taas siellä täällä sijaitsevia taloja ei ole niin helppo ainakaan kerralla tuhota.
Tuohon kysymykseen ratkaisu voi kyllä löytyä muutakin kautta.
perjantai 10. elokuuta 2012
Kaupunkimme ja niiden ongelmat.
Suomalainen kaupunki ei ole sama rikkaalle kuin se on köyhälle. Siinä missä rikas etsii omistusasuntoa sijoituskohteeksi ja valittelee asuntojen hintojen laskua, niin köyhä harmittelee vuokrien jatkuvaa nousua, ehkä palvelujen heikkoutta jne.
Katsotaanpa melkein mitä tahansa Suomen kaupunkia ilmastakäsin, kartalta, ja akduiltakin, niin huomataan eräs piirre, jota moni ei ehkä ole tullut edes sen kummemmin ajatelleeksi: kaupunkien keskustoissa on yleensä tiiviistikin rakennettu ns ruutukaava, ja laitakaupungit sensijaan ovat harvaan ja matalasti rakennettuja yksittäistaloista (ns "omakotitalo) koostuva seutu. Kaupungeissa on siis selkeä keskusta joka on tiiviimpi ja sen vastakohtana reuna-aluuet jotka on harvemmin rakennettuja. Tämä keskusta-laitakaupunki vastakohta on eräs häiritsevä ilmiö kaupungeissamme. se johtuu tietysti kapitalismista, jossa pyritään saamaan parhaalle mahdolliselle liikepaikalle palvelut jne. Usein kaupunkien laidoilta palvelut ovat loppuneet.
Lisää kaupunkien sairauksia: ns. automarketit kaupungin laidalla pelloilla. Täysin kestämätön ilmiö kaupunkirakenteessa, tehdään ns liikenneyhteyksien (autoilijoiden) saavutettavaksi halvemmalle maalle suuri kauppa. Kaupunkikeskustoja sensijaan tiivisetään entisestään vaikka niitä tulisi jo harventaa huomattavastikin. Suomalaisten kaupunkien 1800-luvulla hevoskärryjen aikaan rakennetut ruutuasemakaavat ovat auttamattomasti sopimattomia nykyaikaseen työläsiten kaupunkiin.
Katsotaanpa melkein mitä tahansa Suomen kaupunkia ilmastakäsin, kartalta, ja akduiltakin, niin huomataan eräs piirre, jota moni ei ehkä ole tullut edes sen kummemmin ajatelleeksi: kaupunkien keskustoissa on yleensä tiiviistikin rakennettu ns ruutukaava, ja laitakaupungit sensijaan ovat harvaan ja matalasti rakennettuja yksittäistaloista (ns "omakotitalo) koostuva seutu. Kaupungeissa on siis selkeä keskusta joka on tiiviimpi ja sen vastakohtana reuna-aluuet jotka on harvemmin rakennettuja. Tämä keskusta-laitakaupunki vastakohta on eräs häiritsevä ilmiö kaupungeissamme. se johtuu tietysti kapitalismista, jossa pyritään saamaan parhaalle mahdolliselle liikepaikalle palvelut jne. Usein kaupunkien laidoilta palvelut ovat loppuneet.
Lisää kaupunkien sairauksia: ns. automarketit kaupungin laidalla pelloilla. Täysin kestämätön ilmiö kaupunkirakenteessa, tehdään ns liikenneyhteyksien (autoilijoiden) saavutettavaksi halvemmalle maalle suuri kauppa. Kaupunkikeskustoja sensijaan tiivisetään entisestään vaikka niitä tulisi jo harventaa huomattavastikin. Suomalaisten kaupunkien 1800-luvulla hevoskärryjen aikaan rakennetut ruutuasemakaavat ovat auttamattomasti sopimattomia nykyaikaseen työläsiten kaupunkiin.
Naisten sorretusta asemasta.
"Naissukupuoli ihmiskunnassa on kaksinkertaisesti sorrettuja kapitalismissa.Työläisnainen ja talonpoikaisnainen ovat pääoman riistämiä kahdesti, ja sen mitä ne ovat, jopa kaikkein demokraattisimmissa porvarillisissa tasavalloissa ovat ensinnäkin epätasaarvoisia, koska laki ei anna heille yhdenvertaisuutta miehen kanssa, ja toiseksi - ja tämä on tärkeää - he pysyvät "kotiorjina" (V.I.Leni)
torstai 9. elokuuta 2012
Urheilu ja politiikka
Seuraavasta linkistä voi lukea hieman näkemyksiä työläisurheilusta ennen fasistisia sotia:
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=5&t=4138&sid=aba7ebb4c7b3c9d092294750bf919e81
Kopioin hieman alkuperäistä tekstiä:
Viime vuosisadan alkupuolella yksi työväenurheilun ideologisista tavoitteista oli kasvattaa urheiluseurojen jäsenistä täydellisiä ihmisiä ja sosialisteja. Ideologian taustalla oli 1800-luvun lopulta peräisin ollut ajattelu, jonka mukaan liikunta kouli sekä ruumista että sielua. Työväenliikkeen tavoitteisiin tämä liitettiin siten, että sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen uskottiin koittavan vain jos työläiset nousevat tasaveroiseen asemaan valtaapitävän porvariston kanssa.
Kommunistisina tunnetut seurat olivat kasvatuksessaan aktiivisia
Ideologinen tavoite oli kuitenkin vaikea jalkauttaa urheiluseuroihin niin järjestäytymättömän työväenurheilun kuin Työväen Urheiluliitonkin (TUL) aikana. Siten suunnitelmallista kasvatustoimintaa esiintyi vähän, ja seurat keskittyivätkin mieluummin urheilumahdollisuuksien tarjoamiseen.
Työväenurheiluseuroissa esiintyneeseen kasvatukseen ja oppimiseen, siis poliittiseen sosialisaatioon, vaikutti seuran poliittinen suuntautuminen. Seuroissa, joita syytettiin kommunistisesta toiminnasta tai lakkautettiin sen vuoksi, oli eniten poliittista kasvatustoimintaa. Vähiten taas oli oikeistososialidemokraattisina pidetyissä seuroissa kuten Turun Taimessa ja Turun Työväenyhdistyksen Pursiseurassa.
FM Lauri Keskinen tarkastelee kulttuurihistorian väitöskirjassaan varsinaissuomalaisiin työväenurheiluseuroihin sijoittuneen poliittisen sosialisaation ilmenemismuotoja ja sisältöä vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun.
Esimerkiksi Mynämäen Tovereissa opintorengastoiminta mahdollisti oppimiskokemuksen. Opintorenkaan kokoukset alkoivat aina samalla tavalla; Kommunistista manifestia luettiin 10 minuuttia ääneen. Kerhossa käytiin myös väittelyitä, kuten aiheesta ”Kumpi on parempi naida, tehtaan tyttö vaiko talon tyttö?”
Esim. Turun Veikoissa aatteelliset kysymykset otettiin vakavasti. Vuonna 1923 seura julkaisi kymmenen käskyään, joista kahdeksannessa todettiin, että ”Veikkojen jäsenenä, voimistelijana ja urheilijana, olet myöskin työväen luokkataistelija.”
Kuten lukuisat työväenurheiluseurat ympäri Suomea joutuivat erottamaan jäsenyydestään henkilöitä, jotka olivat kilpailleet ”porvariliiton”, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton, kilpailuissa tai muuten käyttäytyneet sopimattomalla tavalla. Esimerkiksi kortinpeluu, tupakanpoltto ja päihtyneenä esiintyminen olivat syvästi paheksuttuja tekoja.
Siinä missä nuhteet nykyään annettaisiin suljettujen ovien takana, 1920-luvulla asiasta tehtiin julkinen tiedottamalla siitä valtakunnallisessa Työväen Urheilulehdessä. Ilmoitukset otsikoilla ”Toverikuri” ja ”Luopiot”, joissa pahantekijä mainittiin nimeltä, eivät olleet tavattomia.
Seura tekee kaltaisekseen
Edellä mainittujen kasvatuksellisten seikkojen sijaan urheiluseurojen jäsenille jäi mieleen kaskuja, yksittäisiä keskusteluja ja erikoisia sattumuksia. Karinaisten Kipinään kuulunut mies muisteli näin 1920-luvun alkua: "Seuran toiminnassa politiikka oli näkyvästi esillä ja sitä vahvisti kai erään johtohenkilön hokema: 'On hyvä että on työläisurheilija, mutta parempi, jos on myös sosialisti.'"
En ole lukenut väitöskirjaa, mutta epäilen että kasvatustavoite jäi jälkeen paljonkin, koska niin suuressa määrin mannerheim sai joukkoihinsa -tosin nuorimpia, mutta kuitenkin, Suomen työväenluokkaa sotimaan maailman ensimmäistä sosialistista valtioa, Neuvostoliittoa vastaan.
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=5&t=4138&sid=aba7ebb4c7b3c9d092294750bf919e81
Kopioin hieman alkuperäistä tekstiä:
Väitös: Työväenurheilulla kasvatettiin täydellisiä sosialisteja
Viime vuosisadan alkupuolella yksi työväenurheilun ideologisista tavoitteista oli kasvattaa urheiluseurojen jäsenistä täydellisiä ihmisiä ja sosialisteja. Ideologian taustalla oli 1800-luvun lopulta peräisin ollut ajattelu, jonka mukaan liikunta kouli sekä ruumista että sielua. Työväenliikkeen tavoitteisiin tämä liitettiin siten, että sosialistisen yhteiskuntajärjestyksen uskottiin koittavan vain jos työläiset nousevat tasaveroiseen asemaan valtaapitävän porvariston kanssa.
Kommunistisina tunnetut seurat olivat kasvatuksessaan aktiivisia
Ideologinen tavoite oli kuitenkin vaikea jalkauttaa urheiluseuroihin niin järjestäytymättömän työväenurheilun kuin Työväen Urheiluliitonkin (TUL) aikana. Siten suunnitelmallista kasvatustoimintaa esiintyi vähän, ja seurat keskittyivätkin mieluummin urheilumahdollisuuksien tarjoamiseen.
Työväenurheiluseuroissa esiintyneeseen kasvatukseen ja oppimiseen, siis poliittiseen sosialisaatioon, vaikutti seuran poliittinen suuntautuminen. Seuroissa, joita syytettiin kommunistisesta toiminnasta tai lakkautettiin sen vuoksi, oli eniten poliittista kasvatustoimintaa. Vähiten taas oli oikeistososialidemokraattisina pidetyissä seuroissa kuten Turun Taimessa ja Turun Työväenyhdistyksen Pursiseurassa.
FM Lauri Keskinen tarkastelee kulttuurihistorian väitöskirjassaan varsinaissuomalaisiin työväenurheiluseuroihin sijoittuneen poliittisen sosialisaation ilmenemismuotoja ja sisältöä vuosisadan vaihteesta 1920-luvun alkuun.
Esimerkiksi Mynämäen Tovereissa opintorengastoiminta mahdollisti oppimiskokemuksen. Opintorenkaan kokoukset alkoivat aina samalla tavalla; Kommunistista manifestia luettiin 10 minuuttia ääneen. Kerhossa käytiin myös väittelyitä, kuten aiheesta ”Kumpi on parempi naida, tehtaan tyttö vaiko talon tyttö?”
Esim. Turun Veikoissa aatteelliset kysymykset otettiin vakavasti. Vuonna 1923 seura julkaisi kymmenen käskyään, joista kahdeksannessa todettiin, että ”Veikkojen jäsenenä, voimistelijana ja urheilijana, olet myöskin työväen luokkataistelija.”
Kuten lukuisat työväenurheiluseurat ympäri Suomea joutuivat erottamaan jäsenyydestään henkilöitä, jotka olivat kilpailleet ”porvariliiton”, Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton, kilpailuissa tai muuten käyttäytyneet sopimattomalla tavalla. Esimerkiksi kortinpeluu, tupakanpoltto ja päihtyneenä esiintyminen olivat syvästi paheksuttuja tekoja.
Siinä missä nuhteet nykyään annettaisiin suljettujen ovien takana, 1920-luvulla asiasta tehtiin julkinen tiedottamalla siitä valtakunnallisessa Työväen Urheilulehdessä. Ilmoitukset otsikoilla ”Toverikuri” ja ”Luopiot”, joissa pahantekijä mainittiin nimeltä, eivät olleet tavattomia.
Seura tekee kaltaisekseen
Edellä mainittujen kasvatuksellisten seikkojen sijaan urheiluseurojen jäsenille jäi mieleen kaskuja, yksittäisiä keskusteluja ja erikoisia sattumuksia. Karinaisten Kipinään kuulunut mies muisteli näin 1920-luvun alkua: "Seuran toiminnassa politiikka oli näkyvästi esillä ja sitä vahvisti kai erään johtohenkilön hokema: 'On hyvä että on työläisurheilija, mutta parempi, jos on myös sosialisti.'"
En ole lukenut väitöskirjaa, mutta epäilen että kasvatustavoite jäi jälkeen paljonkin, koska niin suuressa määrin mannerheim sai joukkoihinsa -tosin nuorimpia, mutta kuitenkin, Suomen työväenluokkaa sotimaan maailman ensimmäistä sosialistista valtioa, Neuvostoliittoa vastaan.
Maissilapset, vallankumous ja Pol Pot!
Vuonna 1984- Huom! Vuonna 1984!-Orwell!) ilmestynyt amerikkalaisen kirjailijan Stephen Kingin kirjaan perustuva elokuva on kiehtonut minua sen ensikertaa nähtyäni.
Tietysti elokuvan uskonnollisuus ei käy yhteen materialismin kanssa, mutta paljon samaa silti on. Lapset ja nuoret (alle 19v) tulevat uuden kultin (vrt. ideologian) valtaan, surmaavat vanhempansa (vrt. porvarit), hävittävät entisen (vrt.kapitalistisen) elämänsä välikappaleet, televisiot, pelit yms. Alkavat palvoa ja totella "häntä joka kulkee viljapellon takana"(vrt Puolue).
On ehkä sattumaa että elokuva ajoittuu juuri vuoteen 1984. Sattumaa voi olla myös, että kansikuvassa punaisella taustalla on sirppi. Voi olla että se ei ole sattumaa, vaan että USA:n propagandateollisuus on elokuvan taustalla ja se sisältääkin piilopropagandaa kommunismia vastaan?
Kuuluuhan kuvaan mm. vanhempien uhmaaminen (ja jopa tuhoaminen), poliisin tuhoaminen (sininen mies), ja olennaisena osana kirkon "häpäisy". Itseasiassa kirkkohan on otettu uuden ideologian palvelukseen. Elokuva on monella tavalla vallankumouksellinen, tuossa Nebraskalaisessa gatlinin pikkukunnassa on tapahtunut siis eränlainen paikallinen vallankumous!
Veri ja sen väri - punainen - on myös kuvaavaa.
Epäselväksi ainakin elokuvan perusteella jää, että miten jäljelle jäänyt väestö- nuoriso, tulee toimeen, miten he syövät ja valmistavat ruokansa jne. Sähköä ei nähtävästi enää ole. Eräs suuresti vaivaava seikka on se, että miten kunta voi olla 3-vuotta niin että sinne ei kukaan saavu eivätkä viranomaiset ota sinne yhteyttä, kylässä näyttää olevan pankkikin, joka sentään kapitalismissa täytyy olla yhteydessä muihin pankkeihin. samoin kunnan johto ja poliisi?.
Eräänlaista linkkiä muuhun maailmaan esittää huoltoaseman/autokorjaamon pitäjä ukko, jonka kautta kylä nähtävästi sai polttoainetta.
Lapsipastorin hahmo ja olemus on jotenkin vastenmielinen, mutta Malachai sensijaan on jollain tavalla myönteinenkin, sillä hän on enemmän maatyöläismäinen.
Suomeen siirrettynä voitaisiin kertoa kuinka jossain paikallisessa maalaiskunnassa Suomessa kansa, etupäässä nuoriso, ottaa vallan ja hävittää valkoisen Suomen vallan,,!
Ja lopuksi kuollut poliisi "ristillä", "sininen mies":
Proletaarinen nainen työväenlehdistössä.
Proletaarinen nainen työväenlehdistössä.
Porvarillinen naiskuva käy ilmi tästä seuraavasta kaikille niin tutusta kuvasta:
Tuon tyyppisiä "naistenlehtiä" on lehtihyllyt tulvillaan, ja niitä näkee terveyskeskusten yms. kampaamoiden odotushuoneissa. Kuvan lehti ei edes ole pahimmasta päästä, mutta silti sen antamaa naiskuvaa voi miettiä ja nähdä se kriittisesti. Se millaisen "naisen " tulee olla, on porvari iskostanut mieliimme jo kauan sitten ja huomaamattammekin olemme omaksuneet porvariston käsityksen.
Työväenlehdistön naiskuva ei välttämättä ole juuri ollut sen parempi, tässä muutamia esimerkkejä:
Ylempi kuva on Suomen Naisten demokraattisen liiton Uusi Nainen. Samoin alempi kuva, joka on vuodelta 1975. Ylempi kuva voisi olla jostain amerikkalaisesta porvarillisesta naistenlehdestä 1950-luvulta. Pikkuporvarillinen koti-idylli! Alempi kuva voisi yhtä hyvin olla mistä tahansa 70-luvun porvarillisesta naistenlehdestä. Tuon parempaan eivät senaikaiset , ei viitsisi sanoa "kommunistit"-koska sitä he eivät sanan mukaan olleet vaan revisionistit, pystyneet.
Siis kopioimaan porvarillista naiskuvaa. Voisi kysyä , jos tulos on tuollaista, niin mitä virkaa koko työväenliikkeellä ja sen naistenlehdellä edes on? Tuotetaan oma naistenlehti joka on samaa paskaa kuin porvareidenkin?
Porvariston esittämä naiskuva ei ole proletaarinen. Miten joku voi tehdä töitä naamataulu maalattuna, hiukset permanentissa, kynnet lakattuina, korkokengissä ja minihameessa? Eihän sellaisessa asussa kulje kuin, -anteeksi, huorat.
Missä ovat naiset työn ääressä? Siis TYÖVÄENLUOKAN naiset. Työn ääressä tietysti ja taistelussa vapautuksensa puolesta. Proletaarinen nainen ei voi tietenkään olla mikään maalattu pelle, vaan luokkataistelija siinä missä mieskin.
Porvarillinen naiskuva käy ilmi tästä seuraavasta kaikille niin tutusta kuvasta:
Työväenlehdistön naiskuva ei välttämättä ole juuri ollut sen parempi, tässä muutamia esimerkkejä:
Siis kopioimaan porvarillista naiskuvaa. Voisi kysyä , jos tulos on tuollaista, niin mitä virkaa koko työväenliikkeellä ja sen naistenlehdellä edes on? Tuotetaan oma naistenlehti joka on samaa paskaa kuin porvareidenkin?
Porvariston esittämä naiskuva ei ole proletaarinen. Miten joku voi tehdä töitä naamataulu maalattuna, hiukset permanentissa, kynnet lakattuina, korkokengissä ja minihameessa? Eihän sellaisessa asussa kulje kuin, -anteeksi, huorat.
Missä ovat naiset työn ääressä? Siis TYÖVÄENLUOKAN naiset. Työn ääressä tietysti ja taistelussa vapautuksensa puolesta. Proletaarinen nainen ei voi tietenkään olla mikään maalattu pelle, vaan luokkataistelija siinä missä mieskin.
Työväenhistoriaa -sivulta löytyi 20-luvulta 40-luvulle työväenlehtiä.
http://blogs.helsinki.fi/thptseura/page/13/
Aiheena on nähtävästi joululehdistö. Siinä asian ydin onkin! Millaista idealistista roskaa joulunvietto on työväenluokalle, ja sen oma lehdistö propagoi mokoman pappien juhlan puolesta!
Lehtijutussa on jotain hyvääkin, nimittäin kertomus työläis-ja talonpoikaisnaisten lehdestä sekä Itä ja Länsi lehdestä joissa vaikuttaa olleen järkeviäkin juttuja. Työläis,-ja Talonpoikaisnaisten lehti näytti tältä:
Ehkä kansikuva ei kuitenkaan ole paras mahdollinen, vaikka sinänsä äiti lapsen kanssa ei olekaan sinänsä kielteinen. Kovin vakituinen se kuitenkin on, näyttäisi vieläpä että kansikuvan nainen on ehkä laittanut hiuksiaankin?
Mutta joulujutut todellakin ovat joutavaa roskaa.
http://blogs.helsinki.fi/thptseura/page/13/
Aiheena on nähtävästi joululehdistö. Siinä asian ydin onkin! Millaista idealistista roskaa joulunvietto on työväenluokalle, ja sen oma lehdistö propagoi mokoman pappien juhlan puolesta!
Lehtijutussa on jotain hyvääkin, nimittäin kertomus työläis-ja talonpoikaisnaisten lehdestä sekä Itä ja Länsi lehdestä joissa vaikuttaa olleen järkeviäkin juttuja. Työläis,-ja Talonpoikaisnaisten lehti näytti tältä:
Mutta joulujutut todellakin ovat joutavaa roskaa.
tiistai 7. elokuuta 2012
Pistooli porvarihelsingin ohimolla!
Vuonna 1956 Neuvostoliitton ilmoitti palauttavansa Porkkalan vuokra-aluuen takaisin oikeisto-Suomelle, vuokra-alueen jonka vuokrasopimus oli voimassa vuoteen 1994.
Porvarit ovat kuvailleet Porkkalan sota-meritukikohtaa pistooliksi porvarisuomen pääkaupungin ohimolla, sillä Helsinkiin oli Mäkiluodosta vain noin 43 km, tykkitulella olisi voitu tarvittaessa tuhota Helsingin keskustan hallintokorttelit.
Porkkalan tukikohdassa oli paljon muutakin kuin vain sotilaita, sinne rakennettiin rakennuksia joista joitain rippeitä on vieläkin jäljellä. Rippeitä, koska alue kuului ennen tukikohtaa pääasiassa kulakeille. Ja kun maita sitten vuoden 1956-jälkeen palautettiin, niin vihasivat kulakit kaikella voimallaan kaikkea Porkkalan tukikohta-alueen neuvostomenneisyyttä. Vähin mitä kulakit tekivät oli että talot maalattiin. Rauhassa eivät saaneet olla 400:lle oppilaalle rakennettu koulu eikä sairaala, vaan ne tuhottiin. Paljon muutakin kulakkien toimesta tuhottiin, ainoastaan suurimmat betonirakennelmat kestivät, mutta nekin jätettiin rappeutumaan.
Tilaa:
Kommentit (Atom)